Vuosi vaihtui monessa mielessä erillä tavalla kuin aiemmin. Monena vuonna olen ollut vuoden vaihteen pohjoisessa treenaamassa ja hakemassa säätöjä alkavalle kisakaudelle. Näin vuoden vaihteessa on ollut aika summata kulunut kausi ja aloittaa jo pitkään valmisteilla ollut uusi kausi. Vuoden vaihteessa vaihtuu motorsportti firman tilikausi ja uusi vuosi on ollut muutenkin ikäänkuin deadline, jolloin kaikki pitäisi olla valmiina alkavaa kautta varten. Tänäkin vuonna tämä loppuvuosi on ollut kyllä kiireinen, mutta eri syistä kuin aiemmin. Tainno myönnettäköön, että snowcross on edelleen jollain tavalla elämässä mukana ihan jokaisena päivänä. Jos puhelin ei soi johonkin meidän kelkkakerhon asioihin liittyvissä jutuissa, niin vähintään joku kelkkakaveri kyselee kuulumisia tai vinkkejä. Eli kyllä osa kiireistä on edelleen snowcrossin järjestämää, mutta hyvä niin koska tarkoituksena on jatkossakin lajia harrastaa ja olla lajissa mukana, vaikka tavoitteellinen kilpaurheilu-ura snowcrossin parissa onkin nyt ohi.
On ollut vaikeaa kirjoittaa mitään kauden viimeisten kisojen jälkeen. Viimeinen kisa ja kausi ei ollut sellaisia mihin olisin halunnut urani päättää, mutta toisaalta olin käsitellyt menestymiseen liittyvät paineet ja tavoitteet jo paljon aiemmin ja suurin vaikeus viimeisessä kaudessa ja etenkin viimeisissä kisoissa oli luopumisen tuska. Super Snowcross Leaguen finaaleissa Himoksella olin aivan fiiliksissä ja täyttä hymyä koko kisaviikonlopun, mutta kisan jälkeen tuli henkisesti vaikea olo. Paljakan SM finaaleissa oli hyviäkin hetkiä, mutta oli vaikeaa kasata ajatukset ja saada oma rento ajo päälle. Sairastelun takia jäi pari kisaa välistä ja kausi oli muutenkin melkoisen ailahteleva, joten kummoisia sijoituksia ei ollut odotettavissa kummankaan sarjan osalta. Onneksi meillä oli hienot ja onnistuneet kotikisat Parikkalassa jossa tuli yksi erävoitto ja ajo kulki sunnuntaina muutenkin hyvin, niin jäi tästäkin kaudesta jotain tähtihetkiä muistoksi. Kuluneen vuoden toinen urheilullinen tähtihetki onkin motocrossin puolelta. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta ajoin Kajaanin MX-liigassa ehkä urani parhaiten onnistuneen kilpailun. Miun vauhti tai taso crossipyörällä ei oo mitenkään mainitsemisen arvoinen, mutta mainitsemisen arvoisen tuosta kilpailusta tekee se että pystyin antamaan koko kisan ajan parhaani ja mittaamaan maksimini omasta suorituskyvystä. Tuohon pystyi äärimmäisen harvoin jos koskaan snowcross uralla ja siksi tuo kisa jäi erityisen hyvin mieleen.
Vaikka oon pyrkiny hyväksymään sen tosiasian, että omat eväät menestyvänä kilpaurheilijana on syöty, niin väkisinkin sitä toisinaan miettii miksi onnistumisia tuli niin harvoin. Periaatteessa kaikki oli siinä määrin kunnossa, että menestystä olisi voinut tulla enemmänkin. Tää laji on vaan siitä todella raaka, että kaikki ne lukemattomat palaset pitää napsahtaa kohdalleen, että tulosta tulee. On äärimmäisen vaikeaa saada kaikki natsaamaan ja itseasiassa en taida vieläkään tietää mitä kaikkia palasia tuohon palapeliin kuuluu. Mutta voi pojat sitä fiilistä kun ne palaset sattuu kohdalleen ja homma toimii. Tuon fiiliksen takia tuo aiemmin mainitsemani vähäpätöinen Kajaanin motocross kisa oli erityinen. Kaikkinensa miulla oli miun uran aikana ehkä keskimääräistä snowcross kuskia enemmän asioita hoidettavana ja esteitä kaadettavana ja siitä näkökulmasta koen onnistuneeni hyvin. Tiedän, että tein kaikkeni enkä edelleenkään oikein tiedä mitä oisin isossa kuvassa voinut tehdä paremmin. Silti koen, että en saanut ulosmitattua kaikkea potentiaaliani. Ehkä miulla oli koko ajan vähän liian monta rautaa tulessa tai ennemminkin taisin ottaa liikaa paineita kaikista niistä käsiteltävistä asioista. Monen asian ois voinut tehdä huonomminkin ilman, että niillä ois ollut negatiivista vaikutusta menestykseen. Eli varmasti monia asioita ois voinut tehdä eri tavalla ja tottakai moni hetki, erä, kisa tai kokonainen kausi ois voinut onnistua paremmin. Kokonaisuudessaan tunnen antaneeni kaikkeni ja tehneeni asiat niin hyvin kuin pystyn. Meni pitkään ymmärtää ja hyväksyä, että näillä eväillä ei vaan enää pysty parempaan. Liian monen asian pitäis muuttua liian isosti, jotta miulla ois realistiset mahdollisuudet jatkaa kilpailemista sillä tasolla millä haluaisin. Toisaalta nyt on myös koneesta bensa loppunut. Aika pitkään ja aika monen mäen harjalle sitä riitti ja paljon sitä paloi, mutta nyt on myönnettävä ettei aika ja energia enää riitä järjestämään menestyksen edellytyksiä tässä haastavassa lajissa. Tosiasia on, että oma huippu on saavutettu ja takanapäin, joten siitäkin syystä nyt on aika päättää hommat tähän.
Snowcross on vienyt suurimman osan energiastani yli viidentoista vuoden ajan. Identiteettini on rakentunut snowcrossin ympärille ja täytyy myöntää että pikkuisen tässä on paikkaansa etsinyt, kun focus ei ole enää täysillä urheilussa. Tässä on kuitenkin kliseisesti sanottuna huomannut, että elämässä on paljon muutakin kuin urheilu. Silti hieman kateellisena katson, kun moni muu valmistautuu kauteen ja tekee täysillä hommia snowcrossin tai jonkun muun urheilulajin eteen. Snowcross tuskin katoaa koskaan miun elämästä, mutta menestyvää kilpaurheilijaa miusta ei enää tule. Se on pikkuisen vaikeaa myöntää kun tässä on aika lailla koko ikänsä kilpaillut jossain tai vähintään kehittänyt itseään jossain lajissa tai jollain osa-alueella. Mutta nyt tosiaan on aika jollekkin muulle. Ja itse asiassa niitä joitakin muita juttuja tuntuu jo nyt olevan niin monta, että ei tiedä miten saisi päivässä tunnit riittämään kaikelle sille mitä haluaisi tehdä. Itse asiassa nyt sitä miettii, että mistä ihmeestä sitä repi kaiken sen ajan ja energian mitä snowcross miulta vaati.
Tekstistä tuli pitkä ja miulle ominaisena myös meleko analyyttinen, mutta koitetaan tiivistää loppuun vielä yhteenveto tästä matkasta. Kun pienenä poikana haaveilin kilpaa-ajamisesta, en voinut kuvitellakkaan tuon haaveen toteutuvan ja tarjoavan minulle ihan uskomattoman määrän oppia, upeita kokemuksia, tärkeitä ystäviä sekä muita huikeita kohtaamisia, reissuja ja muistoja. Miun ympärillä on ollut sanoin kuvailemattoman mahtavia ihmisiä, jotka on tehnyt tästä matkasta mahdollisen ja ikimuistoisen. Nää vuoden on kasvattanut minusta minun ja oon ihan äärimmäisen kiitollinen siitä mitä kaikkea oon saanut kokea tän lajin ympärillä. En tuloksellisesti saavuttanut kaikkea mitä halusin, mutta kokonaisuudessaan sain paljon enemmän kuin oisin koskaan voinut odottaa. Sain kunnian tutustua ja olla tekemisissä niin monen huikean tyypin kanssa, että melekein hirvittää. Jotain tuli tehtyä oikein, kun oon saanut niin käsittämättömän määrän tukea ja kannustusta muilta. Yksin tätä ei tarvinnut tehdä vaan aina matkassa oli ystäviä, kumppaneita, tukijoita, kannustajia jne. Kyllähän tää otti ihan älyttömän paljon, mutta koen että tässä ollaan silti enemmänkin niin sanotusti saatavien puolella.
Jättimäinen kiitos kaikille, jotka on ollu tän huikeen matkan aikana auttamassa, tsempaamassa ja tukemassa. Toivottavasti työ kaikki tiedätte miten iso juttu tää on ollu miulle ja toivottavasti tää on antanut teille edes murto-osan siitä mitä se antoi miulle. Kiitos äidille, iskälle, veljelle ja kotiin Lotalle. Tää on vaatinut teiltä paljon, mutta ootte aina pitänyt arjen pyörimässä ja antanut miulle tilaa keskittyä urheiluun. Kiitos Allu, Arska, Kalle, Toni, Huru, Lauri, Henkka, Jarkko, Juho, Aapeli, Tuomas ja Timo teknisestä tuesta. Tuon kaluston kanssa on ollu suhteellisen paljon jumppaa ja iliman teiän apua en ois siitä selvinny. Kiitos koko kerhon(KKMKK) porukka ja erityisesti Aki ja Paajasen perhe. Ilman teidän sitoutumista ois ollu mahdotonta herättää snowcrossia uudelleen henkiin näillä meidän kylillä. Kiitos Mikko ja Kalle Laamanen, Astikaisen Timo ja kelliveljien kolmikko. On ollu hyvä että täällä on ollu muitakin pitkän linjan hupsuja, jotka on touhunnu kelekkahommia vuodesta toiseen. Kiitos Jonne, Jyri ja muut Lepistöt. Kiitos Mikko, Juuso ja muut pohjalaiset puukkojunkkarit kaikesta jeesistä ja sparrista. Kiitos myös Sami, Joona ja muut kelekkakaverit. Välillä on tuntunut että toinen koti on Kemijärvellä ja siitä kiitos kuuluu Mikalle, Miialle ja Henkalle. Teiän avustamana tehtii isoja harppauksia kelkan tekniikan kanssa. Kiitos Pieti, on ollu kiva ajaa siun kanssa vuosia kilpaa ja katsoa esimerkkiä siitä miten kovalla työllä ja asenteella pääsee läpi vaikka harmaan kiven, vaikkei lähtökohdat oiskaan kaikkein helpoimmat. Kiitos Muotkat kaikesta avusta matkan varrella ja erityisesti kaudella 2017, joka oli yks miun parhaista kausista. Kiitos valmentaja Mari Pakka. Yhteistyö siun kanssa kasvatti minuu urheilijana ja ihmisenä ihan mielettömän paljon ja jätti paljon vahvuutta ja osaamista tuleviin koitoksiin.
Kuten oon moneen kertaan sanonut niin miulla ei ois ollu mahdollisuutta kilpailla ollenkaan ilman yhteistyökumppaneita. Oon super kiitollinen jokaiselle matkassa mukana olleelle. Automestarit on ollut tukena miltei uran alkuajoista asti ja ollut korvaamattomana apuna että ollaan saatu pidettyä sprinterin pyörät pyörimässä. Laitaansillan Telakka ja erityisesti Turtiaisen Hako on auttanut milloin minkäkinlaisessa propleemassa ja ollut tosi tärkeessä roolissa miun uralla. Kiitos Punkaharjun Vesi ja Lämpö, Punkaharjun Lomakeskus, Mikkelin Ammattikorkeakoulu, Battery Energy Drink ja Harjun Portti, olitte tärkeässä roolissa kun aloittelin uraani. Kiitos Pekka ja Wintunix, ootte ollut sitkeästi monena vuonna hommassa mukana. Kiitos Industria Center ja Milwaukee, teidän ansiosta homma ei jääny ainakaan työkaluista ja välineistä kiinni. Kiitos Punnoset ja Teräsnyrkki. Kiitos Ontrei ja Konemalissi. Kiitos Muhoset Janne, Rami ja Kateplanin Juha, ootte ollut monena vuonna mukana ja taisipa teidän mainokset löytyä aikanaan jo velipojan kisakalustosta. Kiitos FysioSatama ja Sanna Karttunen. Teidän ansiosta ukko on pysynyt kasassa tämän haastavan lajin vaatimuksista huolimatta. Kiitos Bernitzeille ja teiän muulle porukalle. Kiitos Forest Saimaa, JH-Louhinta, Kauhasten Metsäkorjuu virma ja Sairasten kyläkauppa tuesta, kannustuksesta ja myötävaikuttamisesta. Kiitos Mikko ja Savonlinnan K-rauta. Kiitos Ram-Markin Jorkille. Kiitos Mikko ja RJM-Service. Kiitos Plexman/ Otto ja Simo, sekä RaffiGraphix Tuukka/Miika että piditte kaluston teipeissä. Kiitos Yoko, Sinisalo, Blackseven, Storm-Motor ja Arai, että aina on löytynyt viimesen päälle varusteet päälle puettavaksi. Kiitos Derek / Rockstar. Kiitos Jaskari/Duell. Kiitos Riksa/Caamos siisteistä kuteista ja avusta sisällön luonnin ja teippien kanssa. Kiitos Kimmolle Riitekille ja Oskarille Digitaalille, Kiitos Agronic, LähiTapiola, Rantsalmen autokoulu, GYM42, Metsäurakointi Behm, KoneVeturi, Koneliike Korteniemi, Muuli, Savon Hovi, Novema, Savonlinnan Lämpöpumppu,
Kiitos myös Jallu Kero, Jesse Simonen, Marko Humia, Niko Maatala ja lukuisat muut jotka unohdin mainita.
Katotaanpa mitä elämällä on tarjota seuraavaksi
– Jere Tynkkynen #227