Paljon ois sanottavaa ja pohdittavaa kuluneesta vuodesta ja nykyisestä elämäntilanteesta, mutta koitetaan pitää tämä teksti maltillisen pituisena. Ihan alkuun on sanottava, että olen ihan pirun kiitollinen, että olen voinut edelleen kohta 33-vuotiaana kilpailla nykyisellä tasolla, vaikka elämään on tullut entistä enemmän muita velvotteita. Tästä suurin kiitos kuuluu kaikille meidän huikeilla yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet korvaamattomana tukena tämän matkan ajan.
Ei ole salaisuus, että pikku hiljaa olen pyrkinyt löysäämään otettani snowcrossiin. Tai en ehkä niinkään snowcrossiin, mutta siihen pakonomaiseen tunteeseen kilpaurheilijana kehittymisessä. Tunnen vaatineeni itseltäni monessa kohtaa jo pitkän aikaa liikaa, mutta vihdoin olen osannut höllätä. Höllääminen ei tarkoita sitä, että olisin alkanut laiskottelemaan tai lopettanut tekemästä kovasti töitä lajin ja urheilemisen eteen, vaan se tarkoittaa enemmänkin sitä, että viimein olen oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä tässä on jo saavutettu ja ennen kaikkea siihen mitä kaikkea tässä on ehtinyt tekemään ja näkemään.
Viime keväänä kauden loppupuolella heräsin ajatukseen, että ehkä olenkin jo valmis. Tai enemmänkin, että olen varmasti tehnyt riittävästi ja pistänyt peliin aika lailla kaiken mahdollisen. Oon hoksannut, että olisi voinut olla jopa parempi, että olisin toisinaan tehnyt vähemmän, enkä olisi väkisin yrittänyt suorittaa koko ajan asioita paremmin. Meillä kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa ja yleensä se pärjää parhaiten, joka käyttää tuon käytettävissä olevan 24 tuntia parhaiten. Tässä kohtaa parhaiten ei tarkoita samaa kuin tehokkaimmin ja vaikka olenkin vaatinut itseltäni noina 24 tuntina melkoisen paljon, niin suorittaminen pykälää tai kahta iisimmin olisi varmasti ollut paikkapaikoin parempaa ajankäyttöä. Tässä ei ole tarkoitus korostaa tehdyn työn tai yrittämisen määrää vaan avata niitä henkisiä vaikeuksia, joita olen tietämättäni kokenut ja itse itselleni asettanut. Tämä on lähinnä johdanto siihen miksi teen asioita nykyään hieman eri tavalla ja miksi tulevaan snowcross kauteen lähdetään vähän erilaisista lähtökohdista. Sanotaan tämän kappaleen loppuun vielä kuuluisa klisee että hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi ja vaikka toisinaan olisin halunnut käyttää vielä enemmän aikaa ja energiaa snowcrossiin, niin nyt viimein tunnen tehneeni riittävästi ja pystyn olemaan tyytyväinen kaikkeen siihen mitä olemme saaneet aikaiseksi.
Ehkä avaan joskus tarkemmin mitä kaikkea tämän matkan varrelle on mahtunut, mutta siirrytään nyt kuitenkin vuoteen 2022. Alkava vuosi on jo seitsemästoista vuosi, jolloin numero 227 löytyy snowcrossin lähtölistoilta. Näin ollen on sanomattakin selvää, että aktiivisia vuosia snowcross urheilijana alkaa olla enemmän takana kuin edessä. Itse asiassa tarkoituksena olisi, että tämä olisi nyt oikeasti se viimeinen. Voi olla, ettei kaikki siihen vielä usko, sillä sanoinhan mie jo 2010 kauden jälkeen, että tämä oli nyt tässä, kun en saanut opiskelijana järjestettyä riittävän hyviä resursseja lajissa menestymiseen. 2013 lähdettiinkin sitten taas hommaan täysillä ja vielä mennään. Mutta totta puhuakseni kyllä nyt alkaa tuntumaan siltä, että kaikki voitava on jo tehty. Se ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi kilpailemista ja lajia ylipäätään. Eikä se myöskään tarkoita sitä ettenkö voisi enää ajaa tai kilpailla, mutta nyt tulevaan kisakauteen lähdetään hyvin erilaisin ajatuksin kuin aiemmin. Tottakai haluan edelleen tehdä asiat hyvin, menestyä ja ajaa mahdollisimman hyvistä sijoituksista kun kisapaikalle päästään, mutta kauteen lähdetään selkeästi aiempaa rennommin ottein ja täysin uusin tavoittein. Enää tavoitteena ei ole suomenmestaruus vaan tavoitteena on ajaa mahdollisimman hyviä kisoja, nauttia ajamisesta ja tekemisestä ylipäätään. Tavoitteena on myös olla avuksi lajille ja muille kuskeille, sekä näkyä positiivisesti snowcross urheilijana ja tiiminä. Ensi talvi näyttää miten kelkka miun alla kulkee, kun pahimmat paineet on saatu ravisteltua hartioilta. Uskon että kaudesta 2022 tulee omalla tavallaan yksi parhaista kausista.
Kuten heti aluksi sanoin, olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, jossa saan edelleen touhuta rakkaan lajin parissa. Toki olen tyytyväinen omaan elämään muutenkin ja se lienee yksi tärkeimmistä asioista niin urheilijalle kuin muillekkin ihmisille. Voin hyvin sekä henkisesti että fyysisesti ja uskonkin, etten niissä asioissa anna nuoremmille kilpailijoille juurikaan anteeksi. Tästä iso kiitos FysioSatamalle, jonka avulla mies on pysynyt kasassa lajin äärimmäisen kovasta kuormituksesta huolimatta. Vanhemmiten keho tuntuu kaipaavan hoivaa merkittävästi aiempaa enemmän, joten kehonhuoltoa ei pidä vähätellä. Jättimäisen iso kiitos myös Montzerratoin Mari Pakalle, joka on ollut isossa roolissa etenkin henkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Oon oppinu tässä matkan varrella ihan mielettömästi kaikkea mitä tuskin koskaan olisin omin voimin oppinut. Oli hienoa päättää Marin kanssa mahtava yhteistyötaival toteamalla, että nyt tämä ”projekti” on valmis =) Iso kiitos myös kaikki muut yhteistyökumppanit ja matkassa mukana olleet ihmiset. Teillä kaikilla on ollut oma erittäin tärkeä rooli tässä kokonaisuudessa, enkä varmaan koskaan voi korostaa riittävästi sitä, että tämä on ehdottomasti joukkuelaji.
Kiitos kaikille vuodesta 2021 sekä hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta!
– Jerry
Kateplan Oy
Metsäkorjuu Kauhanen
Laamavuori Infra
Loukko.com / LYNX
Laitaatsillan Telakka Oy
Plexman
Forest Saimaa
JH Louhinta oy
Industria Webshop / Milwaukee
Riitek
Yoko
Shell Miekkoniemi Savonlinna
Wintunix
Automestarit
K-Market Sairanen
Digitaali
Paltek
Montzerratoi
Elcard Wireless Systems
RJM-Service
Bernitz huolto
Veljekset Ovaska
AV InfraWork
Bernitz
FysioSatama
Arai kypärät
EMC-Energy
Timofi Oy