SM sarjan neljäs ja viiden kisapäivä ajettiin Torniossa Laivakankaan raviradalla 15-16.2.2020. Kehno talvi on koetellut kisajärjestäjiä ja snowcross harrastajia aina Torniossa asti, eikä olosuhteet Torniossakaan olleet kisajärjestäjälle helpot. Täytyy kuitenkin kiittää täälläkin kaikkia Tornion ja muidenkin kauden hienojen kilpailuiden järjestäjiä erinomaisesta työstä, sillä SM sarja kehittyy kehittymistään sekä näkyy ja kuuluu isosti. Nyt ajettiin euroopan suurimmassa moottorikelkkakilpailussa, sillä kilpailijoita oli taas ennätysmäärä. Se jos mikä tekee hyvää lajille.
Kisaan lähdettiin parantamaan aikaisempia suorituksia ja palaamaan niin sanotusti omalle tasolle. Mukana oli paljon kuskeja myös pro -luokassa, kun saatiin Ruotsin mestaria ja norjalaisia vetomiehiäkin jälleen mukaan. Harjoitukset lähti ihan hyvän tuntuisesti käytiin, testattiin vähän uutta voimalinjaa, mutta iskarit ei tuntunut oikein omilta. Lauri siinä sano että ei näyttäny oikein luotettavalta tuo ajo, että kelkka pomppi mihin sattuu, mutta mie en ite oikein hoksannu mistä oli kyse eikä tajuttu tehdä muutoksia. Ekaan karsintaan ihan ok startilla, mutta ajo ei kulkenu ja sillä ei kovassa ryhmässä pärjää, maalissa kuudes.
Toiseen karsintaan vähän takkuinen alku mutta hieman alkoi ajo jo paranemaan. Ohittaminen kuitenkin oli vaikeaa ja pääsin vasta viimeisellä kierroksella nousemaan neljänneksi. Eräsijat 6. ja 4. ei riittäny suoraan finaalipaikkaan, joten vauhtia haettiin jälleen last chance lähdöstä. Siellähän oli muun muassa Suomen nopein kelkkakauppias Juuso Loukko ja toinenki ikätoveri Pieti Puhakka jälleen vastassa kaverina, joten melekeimpä jo ennen viivalle asettumista ties että pääse ajjaan taas kilpaa näiden vanhojen tuttujen kanssa. Olin vissii neuvonu tallikaverille taas liian hyvät voimalinjasetupit kun Matti otti taas last chancessa holeshotit, jossta Pieti pääs kuitenki kärkeen, Juuso kakkoseksi ja mie kolmanneksi. Pieti kaatu pattisuoralla ja voittokamppailu käytiin taas miun ja Juuson välillä. Juuso ajoi maisemaan, enkä lähteny ottamaan turhia riskejä vaan päätin napata varman finaalipaikan kakkossijalla.
Finaaliin taas takarivistä, josta ei tietenkään ainakaan aluksi kärkikamppailuun ole asiaa. Eipä se ajo oikein kulkenut finaalissakaan. Jotenkin tuntu että kaikki patit tulee käsille eikä löydy yhtään rytmiä. Ajosta tuli vähän selviytymistä ja oikeastaan ainoa hyvä asia koko finaalissa oli se että tiimikaveri Matti sai hyvän vauhdin päälle ja ajoi hienosti kahdeksanneksi. Itellä oli jotenki takki aivan tyhjä eikä ajosta tullut mitään joten maalissa vasta 11.
Illalla mietittiin isosti, että mikä tässä oikein mättää ja päätettiin että nyt tehdään jotakin radikaalia, että saadaan homma taas toimimaan. Älyttiin että sen jälkeen kun pyysin etuiskareihin lisää vaimennusta, on homma mennyt aika lailla vihkoon koko ajan. Oon ajanu yhden hyvän ajon tänä vuonna ja se oli Kemijärven lauantain finaali, jonka ajoin vanhalla kelkalla ja vanhalla säädöllä, joka näin jälkeenpäin ajateltuna toimii hyvin ja oon pitkään miettiny, että mikä siinä on parempaa. Kyllä melkein hävettää että ei tällä kokemuksella oo älynny heti, että nyt taitaa olla säädöissäkin jotain pielessä. Eli peilin eteen saa jälleen mennä vikaa etsimään, kun on itse pyytänyt erilaista säätöä ja ei oo hoksannu ettei se toimi toivotulla tavalla. Tehtiin päätös, että joko kokeillaan täysin eri iskareita, joita ei oo keretty testata tai sitten mennään viime vuotisella setillä, joka on ollu kyllä Peterin Arin jäliltä tosi hyvä. Päätettiin kuitenki kokeilla täysin uutta sillä meillä ei ole enää hirveesti hävittävää ja toisaalta viimevuotinen iskarisetti on huollon tarpeessa. Nyt siis vaihtui iskarimerkki ja aika paljon erilainen säätö, joten vähän uuden opetteluksihan se sunnuntai meni, mutta vauhti oli kyllä heti aamusta ihan toista mitä lauantaina, vaikka tietenkin olihan se erilaista ajaa ihan erilaisella säädöllä. Kiitos Vikelle jeesistä säätöjen kanssa, oli tosi hyvä, että pääs kokeilemaan vähän erilaista säätöä ja sain näin lisää uutta tärkeää kokemusta. Lauantaina ei startit onnistunut toivotulla tavalla, joten myös voimalinjasäätöjä muutettiin.
Kuten sanottua sunnuntai lähti paljon paremmin ja rennommin liikenteeseen. Pidettiin Mari Pakan(Montzerratoi) kanssa vähän palaveria ja saatiin hommaan paremmin rentoutta ja uskoa omaan tekemiseen. Kiitos taas Marille jeesissä. Sunnuntaissa oli ainekset jo erittäin hyväänkin päivään, mutta sähläsin ensimmäisessä karsintaerässä suht varman kakkos-kolmos paikan kaatuilulla jääden karsintaerän viimeiseksi. Toiseen lähdettiin hakemaan voittoa ja toivottiin että sillä pääsisi suoraan finaaliin. Viimein sieltä se voitto tulikin, mutta ei suoraa finaalipaikkaa. Kylläpä muuten tuntu hyvältä, kun ajo taas kulki ja sai napattua ekan voiton =) Ikävä kyllä jouduttiin molemmat(mie ja matti) taas last chanceen. Juuso ja Pieti oli siellä jälleen myös ja last chance oli melkeimpä lauantain toisinto sillä erotuksella, että Juuso ampaisi startista selkeesti kärkeen, mie perään ja Pieti kolmanneksi. Pieti puski väkisin ohi, enkä alkanut taaskaan hullulla viisiin riskeeraamaan finaalipaikkaa vaan pyrin vain ajamaan varman finaalipaikan ja kolmanneksi.
Finaaliin lähdettäessä ukossa oli tosi hyvin virtaa ja uskoin että nyt oikeesti kulkee ja pystyn nousemaan erän aikana hyville sijoille. Jumiuduin kuitenkin kehnon startit jälkeen Juuson perään syömään sohjoa, enkä jotenkin vaan älynny ettiä parempia linjoja ja ohituspaikkoja. Kädet vähän väsähti ja aloin turhaan säästelemään itteäni ajatuksella että pitkä erä aikaa ottaa kiinni ja ohittaa. Matti tuli hienosti viisailla linjavalinnoilla takaa ja pääs meistä molemmista ohi. Miulla oli kuitenkin hyvin virtaa ja ajattelin että isken vielä, mutta kierroksella ohittavat sekoitti jo valmiiksi pikkuisen hukassa olleen ajon totaalisesti ja maalin turisteltiin kymmenentenä. Matti ajoi taas hienosti, joten pitää olla suojatistaan ylpeä, vaikka itelle oma ajo finaalissa oli jälleen pettymys.
Tuolla on nyt niin kova porukka että top 5 tai edes top 10 ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys vaan kaiken pitää osua kohdalleen, että homma toimii. Helppo jossitella, että jos en ois ryssiny sitä ekaa erää, niin päivä ois voinu olla ihan toisenmakuinen. On nimittäin aivan eri hommaa päästä starttaamaan eturivistä, etenkin jos pääsee startista kärkinippuun. Tällöin ei ole läheskään niin riippuvainen muiden ajosta, pääsee ajamaan sitä omaa ajoa ja ei yleensä syö niin paljoa sohjoa muiden perässä. Tottakai pitäisi saada rytmi päälle myös huonomman startin jälkeen ja pystyä nousemaan hyville sijoille, mutta se ei kyllä kovin helpolla onnistu ja joskus pienetkin vastoinkäymiset erän aikana sotkee pakan sen verran pahasti, ettei hommaa vaan saa rullaamaan. On myönnettävä, että oon kyllä turhan usein pikkusen huono tsemppaamaan ja antamaan kaikkeni, jos erä ei lähde toivotulla tavalla liikkeelle. Joskus huonolla startilla saa sen ”ei oo mitään hävittävää” asenteen päälle ja homma rullaa kuin rasvattu, mutta useinmiten, huono startti tekee kyllä hommasta todella vaikeaa. Joka tapauksessa kehitettävää ennen kaikkea siinä että onnistuu karsinnoissa, pääsee suoraan finaaliin ja saa finaalin hyvin käyntiin, mutta myös siinä että saa tsempattua ittensä hyvään suoritukseen vaikka hommat lähtis takkuisesti liikenteeseen.
Sunnuntaissa oli kuitenkin paljon hyvää ja tuntuu, että nyt vasta tietää mistä tässä oikeesti on kiikastanu. Kehitettävää jäi myös kalustoon, sillä sunnuntain voimalinjasäädöt taisi olla lauantain säätöjä huonommat eikä lauantainakaan startit onnistu toivotulla tavalla joten hommaa riittää silläkin saralla. Iskareita miulla on nyt kolmekin eri settiä ja kaikissa on omat hyvät ja omat huonot puolensa, joten nyt vaan pitää keksiä ja löytää niistä itelle paras säätö eri keleille. Iskarit on niin tärkeessä roolissa, että niillä on todella suuri vaikutus kokonaisuuteen. Iso kiitos jeesistä iskareiden kanssa Vikelle ja Arskalle.
Tiimi meillä pelas taas kerran mahtavan hienosti. Etenkin sunnuntaina keli oli aivan karmee, kun tuuli aivan pirusti ja vettä/räntää tuli vaakatasossa. Kaikki oli litimärkää ja telttakin särky, mutta meiän ukot ne vaan väänti vaatteet märkänä taivasalla kelkat aina iskuun, eikä tarvinnu minkään vikojen kanssa voivotella. Iso kiitos Jonne, Toni, Henkka, Lauri ja Huru! Kova homma oli myös kisajärjestäjille ja etenkin kaikille koko pitkän(n.7-22) päivän sateessa ja tuulessa talkoileville vapaaehtoisille. Hatunnosto, kiitos ja arvostus teille =) Kiitos tietysti myös kaikki yhteistyökumpanit:
Metsäkorjuu Kauhanen
Kateplan
Forest Saimaa
Rockstar
JH-Louhinta Oy
Loukko.com
LYNX
Laamavuori Infra
Plexman
Yoko
Industria Center
Milwaukee
Riitek Oy
Elcard Wireless Systems
Automestarit Savonlinna Oy
JJ-Rahti Oy
Paltek
Maansiirto Lepistö
K-Rauta Savonlinna
K-Market Sairanen
Wintunix
RJM-Service Oy
JepJep
FysioSatama
Ens viikonloppuna tiedossa Oulun Stadioncrossit ja sen jälkeen jännätään että mistä löydetään seuraaville kolmelle treeniviikolle lunta. Ollaanpa kuulolla
-Jerry
Kuva: Petri Kurkinen