Huikea kausi päätökseen!

Viimeiseen SM kisaan lähdettiin todella jännistä asetelmista, sillä olin vahvasti kiinni pronssissa, mutta myös mitalin kirkastaminen oli teoriassa mahdollista. Tämä toki olisi vaatinut täydellistä onnistumista koko viikonloppuna ja toisaalta epäonnea kilpakumppaneille. Kauteen on mahtunut haasteita ja epäonnea sen verran reilusti, että myös omaa epäonnistumista piti kaikein keinoin välttää pysyäkseen mitalinkannassa kiinni. Niinpä viikonloppuun lähdettiin pronssimitalin kiilto silmissä kuitenkin sillä ajatuksella, että ei löysäillä eikä varmistella, vaan katsotaan viikonlopun mittaan mihin vauhti ja pisteet riittävät.

Viikonloppu alkoi mainiosti, kun ampaisin ensimmäisen karsintaerän startista kärkeen. Pohjois-Amerikan ammattilaiskentiltä kotiutunut Pihlaja pääsi heti erän alusta takapuskuriin kiinni. Ajoin omaa ajoa normaalisti, ilman isompia riskejä pyrkien tietysti säilyttämään ykköspaikan. Aki hiillosti pitkään ja kävi välillä rinnalla, mutta välillä taas sain eroa häneen. Vähän erän puolivälin jälkeen tuli kuitenkin kierroksella ohitettavat vastaan ja ajoin kevyesti kierroksella ohitettavan perään. Harmillinen arviointivirhe ja Aki pääsi kuittaamaan vähän turhan helposti kärkeen. Hetken yritin vielä pysyä matkassa mukana ja kuitata takaisin, mutta Akin vauhti oli sen verran vakuuttava, että ei olisi pistetilanne huomioon ottaen järkevää yrittää riskillä haastaa Pihlajaa.

Tuosta erästä jäi hyvä fiilis ja tietysti vastaavanlaista vauhtia oli pyrkimys jatkaa koko viikonlopun. Miulla oli vähän epäonnea karsintaerien ryhmäjaoissa, joten toinenkin karsintaerä oli tosi kovatasoinen, kun taas oletettavasti toisessa A-ryhmässä olisi päässyt helpommalla. Nyt startti ei onnistunut yhtä hyvin vaan jäin taistelemaan huonommista sijoista. Hyvä vauhti kuitenkin päälle ja nousin kolmanneksi, kunnes kelkka tyhjensi ohjaamon pienen ajovirheen seurauksena. Nopeasti pystyyn ja uuteen nousuun, joka riitti aina kolmannelle sijalle asti. Lauantai aamupäivän vauhti oli varmaan urani parasta, joten finaaliinkiin lähdettiin antamaan parasta. Mietin tarkkaan iskarivalintaa sillä tiesin, että rata tulee olemaan finaalissa rajussa kunnossa. Rata oli lyhyt ja erät pitkiä, joten rata kuluu plussakelillä todella nopeasti huonoon kuntoon. Kehnon startin jälkeen lähdin ajamaan rauhallista omaa ajoa ja taisin parhaimmillaan olla kolmantena, mutta äkkiä selvisi, että iskarivalinta oli virheellinen ja muutenkin ajo hieman hukassa. Säästelin vähän turhaan itseäni ja vältin riskejä. Tiesin että minua kokonaispisteissä perässä olevan Pieti Puhakka oli pari sijaa takana, joten senkin takia ajo meni vähän varmisteluksi, maalissa kuudes.

Sunnuntaista tuli jännittävä päivä, sillä kellään kärkipään kuskilla ei ollut varaa virheisiin mikäli halusi pitää asemansa SM mitalitaistossa. Vaihdettiin aamulla jämymmät iskarit ja lähdettiin säätämään niitä karsintojen aikana finaaliin sopiviksi. Ensimmäisessä karsintaerässä pääsin ajamaan pistenelosta eli Puhakkaa vastaan kilpaa, joka oli oikeastaan tässä vaiheessa viimeisen SM päivän ainoa tarkoitus. Pieti ampaisi kärkeen ja hiillostin koko erän perässä ohituspaikkaa etsien. Olin ajoittain nopeampi ja pääsin rinnalle mutta en löytänyt ohituspaikkaa Pietin ajaessa tasaista virheetöntä ajoa. Takana hiillosti Martin Moland ja ajattelin että Pietistä on päästävä ohi. Täyshönkä päälle takapattisuoralla ja liipasin pohjassa suoran loppuun asti. Olin jo edellä sisälinjalla, mutta sitten huomasin, että nyt on pikkusen liikaa vauhtia suoran viimeiseen terävään sisälinjan pattiin. Kelkka meni liian pitkälle niin, että vain telaston takaosa osui terävän patin päälle. Niin lähellä kurvia olisi pitänyt jo jarruttaa mutta mikäli mielin kestää pystyssä oli edelleen pidettävä kaasu päällä. Lipat oli lähellä, mutta kestin onneksi pystyssä. Ajoin kuitenkin melkein radalta ulos ja Puhakka ja Moland pääsi edelle. Yritin vielä nousua mutta aikaa oli vain kaksi kierrosta jäljellä. Näin ollen Pieti otti kaksi pistettä minun etumatkaa kiinni ja teki hommasta vielä jännempää.

Toiseen karsintaan kolmosena startista pihalle, nousu kakkoseksi Akin ajaessa kärjessä karkuun ja ajattelin että koitetaan vaan pitää tästä kiinni. Ajo oli jotenkin vaivanloista ja kelkka ei tuntunut omalta. Kohta huomasinkin, että rajoitinremmi on poikki ja oli pakko höllätä ja koittaa välttää keskeytys. Onneksi pääsin maaliin kuudennella sijalla ja selvisin suoraan finaaliin ilman tarvetta ajaa last chance erää. Last chanceen olisi tullut todella kiire ja finaaliinkiin oli jo kiire, kun kelkkaan tuli sen verran remonttia. Onneks huolto pelas jälleen ja jätkillä kesti pää kylmänä. Oli pakko pelata varman päälle ja laittaa eri iskarit, koska ei voitu olla varmoja jäikö iskarit ehjiksi edellisestä erästä. Myös koko telasto piti vaihtaa ja kiire alkoi olla kova. Oli henkisesti suht. raskasta lähteä finaaliin vaikka luotinkin, että huolto hoitaa kyllä kelkan kuntoon. En ollut ajanut niillä iskareilla pitkään aikaan, eikä minulla ollut yhtään tietoa, miten ne toimii. Onneksi henkistä suorituskykyä on treenattu ja piti ottaa kaikki Marin ohjeet käyttöön ja päättää että nyt se pronssi ei lipeä käsistä.

Startissa ajauduin ulkokurviin, Pietin ollessa pykälän edellä. Tuossa kohtaa olisi ollut suhteellisen helppo päättää mitalitaistelu starttikurviin. Tahallinen kaverin blokkaaminen tai kaataminen ei kuitenkaan mielestäni kuulu lajiin, eikä tapoihini joten matka jatkui kahdeksannella sijalla. Onneksi näin missä Pieti menee ja vaikka oma ajo olikin hukassa pystyin pitämään tilanteen hallinnassa koko ajan. Ajoin todella varmistellen, sillä pelkäsin todella paljon, että tekniikka pettää kesken erän ja pronssi valuu käsistä. Ratavarikolla Jonne ja Arska seuras tilannetta ja näytti jo erän puolivälissä tilanteen olevan kunnossa. Minua perässä tuleva oli kierroksen perässä ja minun ja Pietin välissä vain yksi kuski. Näin ollen tiedettiin mitalin varmistuvan mikäli ajamme niillä sijoilla maaliin. Erän lopussa laskin kierroksia ja muistan miettineeni ”enää 13 kierrosta SM mitaliin”. Voi pojat, että nuo oli henkisesti pitkiä kierroksia, vielä huomattavasti pidempiä kuin Kuopion lauantain finaalierän viimeiset kierrokset jossa otin urani ensimmäisen SM voiton. Loppuerä meni varmasti maaliin ajaessa ja ruutulipulla oli helpottunut mies. Kun mitali viimein varmistui, tuntui kuin oikeasti joku olisi nostanut 30kg painavan repun selästä. Olo oli helpottunut sekä tietysti onnellinen ja kiitollinen.

Tätä varten on tehty vuosia todella kovasti töitä ja tietysti olisi ollut vielä mahtavampaa jos kaiken sen työn tulos olisi konkretisoitunut kirkkaimmaksi mitaliksi, mutta kun vuonna 2013 tein come backin ja aloitin tämän ”projektin” asetin tavoitteeksi SM mitalin. Sillon en voinut kuvitellakkaan, että tie on näin pitkä, mutta tiesin kyllä, että se vaatii mielettömästi töitä. Tänä aikana laji on kehittynyt hirveästi ja mielestäni kuskeilta, tiimiltä ja kalustolta vaaditaan vielä paljon enemmän. Spekuloitavaa ja asiaa olisi paljon, mutta tästä tuli jo niin pitkä race report, että jätetään syvemmät pohdinnat myöhemmälle. Lyhyesti yhteenvedettynä kausi olisi voinut mennä allekirjoittaneelta paremminkin, mutta en voi olla kuin ihan super tyytyväinen ja iloinen ilmiöstä Laamavuori Snowcross ja kaikesta siitä mitä ollaan saatu aikaiseksi. Oskarille Juniorit 11-14 Suomen Cup kultaa, Matille Pro -lite kultaa ja miulle Pro -luokan pronssia! Tämän lisäksi meillä on ollut ihan ”äärimmäisen hyvä hässäkkä” olemassa koko kauden ja ollaan menty pitkin askelin eteenpäin joka osa-alueella. Junnujen vauhdissa se näkyy aina parhaiten ja onkin ollu hieno nähdä, että ”pojat” ottaa tiimin tuesta kaiken irti ja kehittyy silmissä.

Tällä fiiliksellä ei vois kirjottaa, jos miulla ei ois, niin älyttömän huikeita ihmisiä ja yrityksiä ympärillä. Jättimäinen kiitos koko joukkueelle Iskä, Äiti, Jonne, Lotta, Kalle, Arska, Allu, Reinit, Laamaset, Toni, Tomo, Henkka jne. Mahtavaa että ootte ollu mukana ja on ollu siistiä nähä et tää on teillekkin iso juttu =) Iso iso peukku KKMKK huikeesta duunista radan ja kisojen eteen. Tuollaset treeniolosuhteet ei todellakaan tule itsestään eikä tälläset tulokset ilman kunnon treeniä. Kerhon ja tiimin lisäksi taustalla on lukuisia ihmisiä, jotka on omalla avullaan venyny ja paukkunu millon mihinkin tarpeeseen. Tälläset Harrit, Jorma-Belarukset, Villet, Aksut ja kumppanit jotka tarpeen tullen auttaa hyvää hyvyyttään on myös tärkeässä roolissa. On ollut myös uskomattoman hienoa huomata, että laji näkyy ja kuuluu nykyään tosi monipuolisesti ja tätä kautta ollaan saatu paljon tukea meidän huikeilta kannattajilta tästä iso kiitos Pistalan porukalle, mutta tietysti myös kaikille muille kavereille, tutuille faneille. Mahtavaa, että seuraatte, kannustatte ja elätte hommassa mukana. Ja onhan se tosi, että kyllä tää touhu ois ihan puuhasteluks jääny ilman huikeita yhteistyökumppaneita. Kiitos Teräsnyrkki, Laamavuori Infraja Rockstar Energy kaikesta avusta ja panostuksestanne. Kiitos Sinisalo Motorsport ja Loukko.com/Lynx siitä, että niin varusteet, laitteet kuin varaosatkin on ollu niin sanotusti mintissä. Plexmanille ja Novemalle tiimin ulkoasusta huolehtimisesta iso kiitos. Ravintola Savon Hovin huikeet evväät on pitänyt ukon ravittuna ja oikeilla raiteilla. Industria Webshop/ Milwaukee on huolehtinut, että tiimillä on viimesen päälle työkalut ja välineet millä touhata. Ei oo menny jäiden poltteluks hommat vaan ollaan aina saatu paljon ja nopeesti aikaiseksi. Erityiskiitos Automestarit ja Laitaatsillan Telakka Oy jotka on aina auttanu millon minkäkinlaisessa hädässä. Nää on sellasia paikkoja, että ratkaisu löytyy aina. FysioSatama on aina ollut kiinnostunut ja hoitanut kuntoon, jos on meinannu olla kroppa rempallaan tai huollon tarpeessa. Muulin kärrissä on kelkka ja tavarat huilannut mukavasti mukana, eikä oo tarvinnu rimpuilla ja voivotella kertaakaan, että ois kärri rempallaan. Montzerratoi on opettanu miten urheilija treenaa, syö ja ajattelee ja varsinkin urheilijan mielen löytäminen on ollut tärkeessä roolissa meidän välisessä yhteistyössä. Ilman Paltekin ja Henkan tukea en ois varmaan saanut vieläkään laitteista kilpailukykyisiä, mutta sen jälkeen kun noihin heppuihin tutustui on moottoritekniikka ollut koko ajan erittäin hyvin hallussa. Tiimitoimintaa mahdollistamassa on myös useita hienoja firmoja kuten Veljekset Kokkonen, JH Louhinta oy, Metsäkorjuu Kauhanen, Kateplan Oy,Romuosma, Ecutiimi ja Wintunix. Kiitos myös Maansiirto Lepistö Oy, Harjun Portti, SPY/ Storm-motor ja Caamos. Kuten näette tää on joukkuelaji!

Palataanpa tuossa kevväämmällä

-Jerry