EM:issä kuudenneksi

SM:t meni ja kauden loppuun täräytettiin vielä EM:n lisäksi pari kansallista kisaa. Niitä on nyt hetki sulateltu niin voidaankin käydä ne näin raportin muodossa läpi.

Kausi venähti aika pitkälle sillä viimeiseen reissuun lähdettiin vielä huhtikuun viimeisinä päivinä. Suuntana oli Ylläs Mayhemit, jossa ekaa kertaa mukana oli myös snowcross. Kisaan lähdettiin ilman sen suurimpia paineita tavoittelemaan podiumia. Mukana oli jenkeistä palanneet Aki Pihlaja ja Viktor Herten, joten melkosen nimekkäitä kirittäjiä oli matkassa.

Jo aika-ajossa homma alko toimimaan aika mukavasti. Rata oli aika vaikee ja välillä joutu menee vähän riskilläkin, mutta sen suuremmilta kolhuilta vältyttiin. Aika-ajossa kerran tuli ohjaustanko sen verran napakasti kaulaan että piti hetki ihmetellä että noinkohan on aatamin omena ennää tallella. Siitä kun selvittiin niin tärskäytettiin vielä nopee kierros ja Toni pääs ratavarikolla kirjoittamaan varikkotauluun numeron 2. Arvasin että Pihlajahan se on varsi pohjat kellottanu ja arvelin että tuo kakkospaikka riittää vallan mainiosti. 

Ensimmäinen erä ei alkanu kovinkaan hienosti, kun kaverit karkas viivalta edelle ja lähdin Akin perässä nousemaan mäkee ylös. Aki veti jotku flikflaksarjat siinä eessä ja onnistu repimään tappokatkasijan kelkastaan irti. Mien ehtiny kissaa sanoa tai ees miettimään että ehtiskö tässä kissan sanoa kun etupuskuri oli Akin kelkan telastossa. Aki sai kelkan käyntiin ja lähdettiin ajamaan porukkaa kiinni. Numero 128 meni menojaan, mutta kyllä se omakin ajo kulki ja onnistuin nousemaan aina neljänneksi saakka vaikka välissä joutu luopumaan ajolaseistakin. Aivan hyvä erä kuitenki 19. kuskin joukossa.

Toiseen erään aattelin, että varmaan riittää kun voitan Keskiahon Jopen, joka ajo edellisessä kolmanneksi. Niinhän se vain karkas Pihlaja ja Herten kaksikko keulille ja myö Jopen kanssa muutama sija alempana alettiin vääntämään kokonaiskisan kolmospaikasta. Taidettiin mennä aina erän loppupuolelle asti Joonaksen tahdissa ja tuntu että en mie heleketti saa tuota miestä millään kiinni saati pääse ohi. Jatkoin yrittämistä ja sit löyty alamäkipattisuoralle parempi rytmi ja pääsin edelle. Koitin siinä sitten ajaa pienen kaulan, ettei Jope pääse yllättämään. Kohtuu hyvin sain kontrolloitua tilannetta ja kun alamäkipattisuoralle löyty oikeinkin hyvä rytmi, niin maaliin sai ajaa kolmantena. Se riitti päivän kolmossijaan joka tietysti maistu makialle, kun sai kerrankin olla tyytyväinen ajoon ja korkeemmilla sijoilla oli vain oikeita ammattilaisia, jotka oli laskeutunu Amerikan mantereelta taas meitä kiusimaan. 

Sunnuntaina ajoin elämäni ekan Hill Climbin rennolla otteella. Mukava kokemus oli ja onnistunutkin kun päivän päätteeksi sai nousta oman luokan korkeimmalle pallille. Välikankaan Juha pirulainen vaan tyrkkäs 850:llä vielä viimesellä vedolla pohjat, niin ei aivan onnistunu crossikelkalla koko Hill Climbin pohja-aika. Mutta hauskaa oli 🙂

Fiilis EM:iä varten oli oikeinkin hyvä. Oli luottavainen fiilis, että eikun vaan samanlaista ajoa kuin Ylläksellä niin ei pitäis olla mitään heikkoa. Ylläksellä ajoin open kelkalla, joka pelas tosi hienosti. EM on vakioluokka niin jouduin ajamaan sen treenikelkalla. Kävin sitä testaamassa viikolla ja ajattelin että hyvinhän se tämäkin kulkee. Jälkeenpäin tuli todettua että eihän se nyt ihan parhaassa vedossa ollut ainakaan voimalinjan osalta kun startit meni totaalisen surkeesti. Ei ollu aikaa ja osaamista säätää vakiokelkkaa lähtemään raskaassa sohjossa, niin se kyllä vaikutti tosi paljon EM menestykseen. Vaikka en saanu aika-ajossa yhtään hyvää kierrosta ja olin vasta oman ryhmän viides, niin sain kuitenkin ihan kelpo starttipaikan varsinkin ekaan erään.

Eka erä itseasiassa alko kohtuu hyvin kun olin neljäs parin kierroksen jälkeen, vaikka startti oli surkea. Sitten jouduin luopumaan laseista ja tällä kertaa ilman laseja ajamisesta ei tullu mitään. Rata oli suurimmaks osaks niin yksilinjainen, että oli pakko ajaa suoraan kaverin perässä ja se on melkosen vaikeeta ja tuskasta ilman laseja, kun lunta ja kaikkea siihen sekoittunutta tavaraa lentää melkosella paineella suoraan tupaan. Maalissa pettyneenä seitsemäs. Tiesin että pystyn parempaan ja lähdin voittamaan toistaerää, sillä tietenki edelleen halusin mitalia. Nyt sit sain vielä surkeemman startin. Taisin olla ekojen kierrosten jälkeen 9. ja jumituin melkein koko eräksi Sjogrenin perään kahdeksannelle sijalle. Sjogren valitsi hienosti parhaat linjat ja en vaan millään päässyt ohi vaikka olin ihan imussa koko erän. Loppuun löyty ihan kohtuu hyvä rytmi erittäin erittäin haastavaan alamäkipattisuoraan ja pääsin juuri ennen maalia nousemaan kuudenneksi. Toisen erän ajoon olin tyytyväinen, nyt vaan ei ollut yhtään hyvää lykkyä matkassa. Tää tarkotti EM:ien kuudetta sijaa, joka ei kyllä huonostikkaan tyydytä kun oon kovasti sitä mieltä että vauhdin ois pitäny riittää mitaleille 😀 Noo aina ei voi onnistuu ja vaikka oishan se mitalli ollu viimein aikasta mukava saavuttaa, niin jäipähän ainakin mitalin kiilto silmiin vielä entistä voimakkaampana. Josko se nyt voi edes tuon SM episodin jälkeen enää voimistuu 😀 

Ens kaudestahan ei vielä ole mitään päätetty, mutta kirjottelen raporttia ja tiedotetta siitä myöhemmin. Ajamatta en varmasti osaa olla se on selvä, mutta se että millä panostuksella ja tavotteilla kauteen lähdetään on vielä epäselvää. Polte ajaa ja urheilla täysillä on edelleen kova, mutta näin 30 ikävuoden lähestyessä elämässä alkaa olla muitakin velvotteita, varsinkin näin perheyrityksen osakkaana. Mutta jatketaan tästä aiheesta myöhemmin. Kuten sanoin äärimmäisen kova halu ois vielä vetää täysillä ainakin yksi kausi.

Kiitokset jälleen tässä vaiheessa kaikille mukana matkanneille. Ihan ensiksi täytyy kehua ja hehkuttaa meidän Laamavuori Snowcross tiimiä! Pistettiin tiimi aika puskista pystyyn loppusyksystä, eikä nyt vielä mikään ammattilaistiimi olla, mutta onpahan meillä ainakin aina homma toiminu. Ja mikä parasta kaiken sen paineen ja keskittymisen keskellä kisoissa ja reissuissa on ollut aina hauskaa! Arkisia askareita on tietysti isosti ollu helpottamassa iso joukko läheisiä ihmisiä. Tiedätte miten tärkee apu ootte ollu! Töihin kans isot kiitokset isälle ja veljelle, sekä Ilkalle ja muulle huipulle porukalle. Ootte tehny kovasti hienoo duunii vaikka ite oon joutunu/saanu lepattaa menemään pitkin kelkkakisoja.

Yhteistyökumppanithan on vertaansa vailla. Menestyminen ei oo jääny ainakaan näistä kiinni. Kaikki oman alansa huippuammattilaisia, jotka puskee omaa hommaansa mahtavalla asenteella! Linnunradan kokoinen kiitos teille kaikille:

Teräsnyrkki

Laamavuori Infra

KoneMalissi / BRP Lynx

Sinisalo Motorsport

SPY / Storm-motor

Agronic

K-Market Kruunu

Automestarit

FysioSatama

Ravintola Savon Hovi

Industria Webshop / Milwaukee 

RaffiGraphix

Muuli / Juncar Oy

Maansiirto Lepistö Oy

Punkaharjun Vesi ja Lämpö

Wintunix

Harjun Portti

Paltek

Montzerratoi

Caamos

 

Mahtavaa kevättä ja kesän odotusta kaikille! – Jerry

Artikkelikuva: © Neea Kiiveri