Viides stadioncrossin SM:issä

Stadioncrossin SM ajettiin kerrasta poikki taktiikalla mahtavissa puitteissa Raksilan pesäpallostadionilla Oulussa. Perjantai lähti mukavasti käyntiin, ajo ja kelkka tuntui hyvältä ja karsintaerät onnistui kohtuullisesti eräsijoilla 2., 2. ja 4. Starttien kanssa oli vähän vaikeuksia jo perjantaina, mutta suora finaalipaikka noin äärimmäisen kovatasoisessa kilpailussa oli tietysti ensimmäinen tärkeä steppi kohti onnistunutta stadioncrossin SM:ää.

Finaaliin starttipaikka ei ollut paras mahdollinen sillä pääsin viivalle vasta kahdeksantena, mutta sain kuitenkin sen paikan minkä etukäteen olin valinnutkin. Pääsin kohtuu hyvin finaalista liikenteeseen. Filip Harrin kanssa taisteltiin ensin nelospaikasta, kunnes Filip teki virheen, josta päästiin Emil Hanssonin kanssa kuittaamaan ja jatkamaan taistelua hänen kanssaan. Hansson pisti pattisuoran jälkeisessä kurvissa minulta niin sanotusti linjan kiinni, eikä jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin väistää tai ajaa kylkeen. Väistäminen on yleensä se järkevin ratkaisu. Tuo tyyli oli lähestulkoon ainoa mahdollinen tyyli jolla kisassa ylipäätään pystyi ohittamaan ellei edessä ajava tee virhettä. Tämän jälkeen sitä ajeltiinkin aina sisäkurvia nuollen jos joku oli lähettyvillä. En päässyt enää kuittaamaan Hansonia, mutta voin kyllä oikeasti olla tyytyväinen viidenteen sijaan tuossa porukassa. Mukana oli nimittäin iso nippu Ruotsin ja Norjan kovimpia euroopassa kilpailevia kuskeja, ja monella kuskilla on kokemusta myös pohjois-amerikan ammattilaiskentiltä. Yleensä tuntuu ettei tuollaista viidettä sijaa juuri arvosteta, mutta itse pidän tuota ehkä jopa urani suurimpana saavutuksena. Mitali oli tavoitteena, mutta toiseksi parhaana suomalaisena olen tyytyväinen viidenteen sijaan.

Lauantaina vuorossa oli Bothnia Cupin Oulun osakilpailu, paikka, rata ja formaatti oli sama, sillä erotuksella, että nyt ei ollut suomenmestaruutta jaossa, vaan nyt ajettiin bothnia cupin pisteistä. Itsellä ei ole tarkoituksena ajaa bothnia cupin toista osakilpailua viikon päästä Bodenissa, joten lauantaihin lähdettiin rennommalla mielellä, ilman paineita. Tietenkin sitä lähdettiin hakemaan jopa voittoa, mutta lauantain kisan sijoituksella ei ollut lähtökohtaisesti niin suurta merkitystä. Lauantaina ohjelmaan kuului myös dominator kilpailu, jossa ajetaan kahden kuskin lähtöjä. Voittaja menee jatkoon ja hävinnyt putoaa pelistä pois. Tätä tehdään niin kauan kunnes jäljellä on enää neljä kilpailijaa. Dominator kulki hyvin ja pääsin jo viimeiseen karsintaan. Tähän mennessä oli ollut matkassa kerrankin vähän arpaonneakin, sillä olin saanut arvalla hyviä lähtöpaikkoja ja en niitä kaikkein kovimpia vastustajia. Onni loppui dominatorin viimeiseen karsintaan johon jouduin kahden muun kilpailijan kanssa kolmanneksi. Kuljettajatiedotteessa ja lähdön odotuksessa sanottiin että kolmesta kaksi menee jatkoon, joten ajattelin että riittää että on toinen, jos voittoon ei riitä avaimet. Pääsin valitsemaan lähtöpaikan viimeisenä, ja minulla oli vielä lämmittelytakki päällä ja tumput käsissä, kun 15sek taulu nousi, enkä kerennyt lähtöön mukaan. Tässä oli järjestäjällä vähän homma sekaisin ja pienen neuvottelun jälkeen lähtö uusittiin. Uusintalähdössä pääsin nousemaan toiseksi enkä edes yrittänyt kärkeen, sillä minulle oli sanottu että kaksi menee finaaliin. Minut kuitenkin ohjattiin pudonneiden joukkoon ja selvisi että nyt ei kyllä mennyt niinkuin piti. En halunnut nostaa tästä meteliä, vaan lähdin keskittymään illan kisaan. Illan kisassakin oli huonoa tuuria, sillä sain tosi huonot lähtöpaikat karsinnoista ja olin aina lähdön jälkeen käytännössä viimeinen. Ekassa karsinnassa onnistuin nousemaan kolmanneksi, joka oli mielestäni hyvä suoritus, sillä kuten aiemmin sanoin, ohittaminen oli Oulun radalla todella vaikeaa. Tämä johtui käytännössä siitä että rata oli täynnä isoja hyppyjä, joista kaikki tietysti menee yli ja hyvin pitkälti samalla tavalla. Kurveissa oli käytännössä ainoat ohituspaikat ja jos edellä ajava ei tehnyt virheitä ja muisti peittää sisälinjat, oli ohittaminen lähes mahdotonta. Olin myös toisen karsintaerän kolmas ja kolmannessa jäin neljänneksi. Nämä ei riittäneet suoraan finaalipaikkaan, joten finaalipaikkaa lähdettiin hakemaan last chancesta. Last chancessa olit kaikki edellisen päivän kärkikuskit(pl. Karjalainen), joka kertoi aika paljon siitä että kisassa sattui ja tapahtui kaikenlaista ja onnella, sekä starteilla oli todella suuri merkitys. Last chancessa starttiviiva pukattiin täyteen kuskeja ja ensimmäisen kolistelut alkoi heti lipun heilahdettua, ekassa kurvissa kolisi, ekassa hyppyrissä tuli kontaktia, josta juuri selvisin. Tokassa hypyssä osuttiin ilmassa kunnolla yhteen, kelkka meni melko kappaleiksi ja sormikin aukesi tilanteessa. Last chance oli melkoista selviytymistaistelua, kun vielä kolmannen kerran kaveri tuli hyppyristä takakonttiin. Itse pyrin olla hyppimättä hyppyjä ylipitkäksi, jotta saan kelkan mahd. nopeasti alas ja pitoja telan alle. Kun hyppyrit heittää taivaalle ja ne menee tosi helposti ylipitkäksi, tulee helposti tilanteita, jossa hypätään edellä olevan perään/päälle. Kelkka alkoi olla aika reikaleina, mutta päätin yrittää vielä nousua neljän joukkoon, jotta saisin finaalipaikan. Nousu ei riittänyt, sillä olin maalissa viides. Olisin kuulunut finaaliin, sillä minut ohitettiin keltaisella lipulla isosti hyppäämällä ja yksi edessä ajaneista ja finaalipaikan ansainneista oli tehnyt saman. Tästä sanottiin järjestäjälle, mutta kun lippumiehet ei tilannetta raportoineet, ei tilanteelle voinut mitään. En jaksanut asiasta protestia nostaa, sillä kuten aiemmin sanoin, ei lauantain bothnia cup ollut itselleni läheskään yhtä suuressa arvossa, kuin perjantaina SM. Päivä oli tosi vaikea, mutta olen silti hyvällä mielellä, sillä ajo luisti mielestäni hyvin, huolto pelasi ja ajaminen oli pääosin tosi kivaa vaikka se meni välillä tosi vaaralliseksi. Ja tietysti olin edelleen tyytyväinen perjantaina menestykseen.

Nyt vuorossa on jo vähän kaivattu huiliviikonloppu, sillä seuraavan kerran viivalla ollaan 9-10.3 Tahkolla. Odotan jo nyt innolla Tahkon kisaa.  Huiliviikonloppu ei tosiaankaan tarkoita, että otetaan lomaa snowcrossista, vaan huiliviikonloppu käytetään testaukseen, säätämiseen ja kaluston päivittämiseen ja muiden juoksevien asioiden hoitoon. Toki nämä asiat ovat läsnä joka päivä, kun muut velvoitteet kuten palkkatyöt on hoidettu 🙂

Jos ette vielä ole laittaneet Tahkon kisa viikonloppua kalenteriin, niin nyt viimeistään olisi korkea aika. Tulee nimittäin sellaiset kapinat että ei paremmasta väliä 🙂 Sitten ois taas kiitosten aika. Ensinnäkin kiitos kaikille teille(tiedätte kyllä), jotka olette auttamassa ja mahdollistamassa unelmieni toteuttamista. Saan tehdä sitä mistä eniten tykkään, elää pitkälti juuri sellaista elämää kuin haluan ja tehdä paljon töitä siihen minkä näen kaiken tämän työn arvoisena. Yksi tärkeimmistä ovat tietysti yhteistyökumppanini:

Teräsnyrkki

Laamavuori Infra

KoneMalissi / BRP Lynx

Sinisalo Motorsport

SPY / Storm-motor

Agronic

K-Market Kruunu

Automestarit

FysioSatama

Ravintola Savon Hovi

Industria Webshop / Milwaukee

RaffiGraphix

Muuli / Juncar Oy

Maansiirto Lepistö Oy

Punkaharjun Vesi ja Lämpö

Wintunix

Harjun Portti

Paltek

Montzerratoi

Caamos