Remonttia auton takakontissa

Näin on kauden kaksi ensimmäistä kilpailua taputeltu. Matkaan on mahtunut onnistumia ja sitten vähän epäonneakin. Kausi avattiin Suomutunturilla Kemijärvellä 7-8 päivä. Kausi starttasi tavoitteiden mukaan podiumilla, sillä Pro Stock luokasta irtosi hopeaa. Virikelkan iskari petti ennen Pro Openin ensimmäistä erää, joten podium haaveet Pro Openista kariutuivat jo ennen starttia.

Sunnuntaina päätin panostaa openiin, mutta ensimmäisen erän jouduin keskeyttämään, sillä kytkimen puolen kuomu irtosi rajussa hypyn alastulossa. Toisessa erässä ajoin neljänneksi kovassa porukassa, joten viikonloppu onnistui kohtuullisen hyvin. Suomullakin olin yksin liikenteessä ja ohjelmaa riitti koko viikonlopulle. Kisojen jälkeen olin totaalisen väsynyt, mutta mieli oli virkeä kauden avauksesta ja onnistumisista.

Menneenä viikonloppuna oli vuorossa skandinavian suurin snowcross kisa Östersundissa. Legendaarinen Arctic Cat Cup alkoi tahmeasti, sillä yli 800 kilometrin autoilun jälkeen pääsin yksikseen remontin tekoon auton takakontissa. Kisapeli, jolla oli tarkoitus ajaa toimi tahmeasti katsastuksessa ja perjantai-illan testeissä, joten yritin vielä iltamyöhällä löytää kelkasta vikaa ja saada laitteet toimimaan. Lopputulos oli se, että kelkan moottori tuhoutui ja piti kehitellä uudet suunnitelmat. Onneksi myös vähän pienemmällä huolenpidolla ollut treenipeli oli matkassa mukana. Aika pienissä osissa kylläkin, mutta ei siinä auttanut kuin purkaa kisapeli pihamaalla osiin ja kasailla autossa ollut treenipeli iskukykyiseksi auton takakontissa.

Haasteita hommaan loi se, että olin yksikseen matkassa, eikä ison kelkan pyöritteleminen ja kasaaminen yksikseen ole mikään helppo nakki. Aamuyöllä kahden kolmen välillä kelkka alkoi jo näyttämään kelkalta ja päätin ottaa pari tuntia auton lattialla unta. Välillä heräsin palelemaan ja laittamaan lämmitystä kovemmalle, mutta onneksi sain kuitenkin vähän nukuttua. Aamu alkoikin aikaisin ja hirmuisella kiireellä, sillä tarkoitus oli ehtiä kahdeksaksi treeneihin, mutta siinä vaiheessa kun olin jo suksia kiinnittelemässä alkoi kuulua Open –kelkkojen pärinää. Tämä tarkoitti sitä, että treenit jäi välistä ja ekaan erään oli lähdettävä kylmiltään, ilman minkäänlaista tutustumista rataan.

Arpaonni suosi lähtöpaikan kanssa ja pääsin valitsemaan ensimmäiseen karsintaerään lähtöpaikkaa toisena. Startti onnistui hyvin ja olin ensimmäisessä kurvissa ensimmäisten joukossa. Ensimmäiset kierrokset oli kuitenkin otettava varovasti tuntemattomalla radalla, joten ensimmäisellä kierroksella meni jokunen kelkka ohi. Ajo rupesi erän mittaa sujumaan ja maalissa kahdeksas. Toisen karsintaerän startti olikin sitten surkea. Pari sijaa pystyin erän aikana parantamaan ja maalissa yhdeksäs. Taso oli kova ja sijoitukset edellisen yön ja surkean valmistautumisen valossa ihan ok, mutta tietysti nälkää jäi seuraavalle päivälle.

Sunnuntai alkoi huomattavasti paremmin nukutun yön jälkeen, ilman kovaa kiirettä. Päätin etten edes yritä hakea kelkkaan yksikseen parempia säätöjä vaan ajan niillä mitä oli ja keskityn siihen että olen itse mahdollisimman valmiina ja virkeänä semifinaalissa. Semifinaaliin lähdettiin luottavaisin mielin ajamaan kahdeksan joukkoon ja lunastamaan finaalipaikka. Valitsin lähtöpaikan ulkoa, sillä sisällä oli täyttä ja keskellä pehmeää. Kelkka pomppasi viivalta ihan hyvin, mutta ulkokurvista ei millään ehtinyt hyvään aikaan sisäkurviin ja ajauduin ensimmäisessä kurvissa lähes radalta ulos. Jälleen viimeisten joukossa matkaan. Hänniltä oli todella vaikea nousta, sillä varsinkin ensimmäisten kierrosten aikana lunta tuli naamalle sen verran reilusti, ettei välillä nähnyt yhtään mitään. Ajo kulki aluksi ihan ok ja sainkin pari sijaa napsittua ylemmäksi ja tein kaikkeni noustakseni vielä ylemmäksi, mutta sitten tiedossa olleet käsien ja yläselän jumit tulivat mukaan peliin. Kovan puristuksen ja puutteellisen kehonhuollon takia kädet alkoivat puutua eikä vauhtia voinut enää nostaa. Maalissa olin kymmenentenä, joten finaaliin ei ollut asiaa ja 1200km kotimatka alkoi.

Vaikka semifinaali olisi ajollisesti mennyt viimeisen päälle nappiin olisi kahdeksan joukkoon porukan hänniltä nouseminen tuossa porukassa ollut aika kova suoritus. Tiedän että olisin kuulunut finaaliin ja uskon että kärki tulee vielä lähemmäksi kauden aikana. Olen iloinen, että sain olla hienossa kisassa mukana ja pääsin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ylipäätään ajamaan. Harmittavaa on toki se, että kun on yksin matkassa mahdollisuudet ovat tietenkin rajallisemmat kuin silloin kuin taustalla olisi monipäinen osaava tiimi. Suurin ongelma oli se, että lähes koko ajan oli kiire, eikä yksikseen ehtinyt juuri tutustumaan rataan, eikä tutustumiskierroksiakaan ollut. Laitetaan kuitenkin kaikki peliin ja tehdään kaikki mihin pystytään.

Tälläiset reissut korostaa taustajoukkojen ja kaiken avun tarpeellisuutta ja siksi haluan jälleen kerran suuresti kiittää kaikkia, jotka on ollut tällä kaudella ja aiemmin uran aikana apuna. Kiitos valmentajalle Mari Pakalle. Kiitos Kalle, Allu, Arska, Pena ja muut kaverit, sekä Mika Palojärvi ja Ari Peteri kaikesta avusta kelkan kanssa. Kiitos Kati ja Janne avusta Rovaniemen päässä ja tietysti kotiväki kaikesta tuesta ja avusta. Tiedätte itsekkin kokemuksesta, että yksin tästä ei tulisi mitään. Yhteistyökumppanithan miulla on ihan viimeisen päälle, joten siitä ei hommat jää ainakaan kiinni. Kaudella 2017 mukana menossa ovat: Battery Energy Drink, Sinisalo Motorsport, Teräsnyrkki, SPY, Agronic, Harjun Portti, Automestarit, Rammark, K-Market Kruunu, Wintunix, SeriousRiding.comRaffiGraphix, Fysio42 Oy, Montzerratoi, Caamos, Koneliike Korteniemi

ACC Viikonlopun fiiliksiä videokuulumisten merkeissä www.facebook.com/jere227

Palataan aiheisiin:

-Jerry

 

https://www.instagram.com/p/BPUe99jgba6/?taken-by=jere227http://