Kadonneen lumen metsästys

IMG_7229

 

Aloitetaanpa puhumalla lyhyesti säästä. Snowcross kuljettajan näkökulmasta tästä ei tosin ole mitään positiivista kerrottavaa. Edellisen viikon Skellefteån MM jäi osaltani konerikon ja budjettivajeen takia väliin. Tarkoitus oli alunperin käydä kokeilemsassa MM vauhtia Tuurissa tänä viikonloppuna, mutta kisat peruttiin huonon lumitilanteen vuoksi.

Kelkan kone saatiin taas toimimaan ja kun meillä Etelä-Savossa ei ole lumesta tietoakaan, täytyi lähteä kadonneen lumen metsästykseen Ruotsiin. Suunnitelmana oli käydä Älvsbynissä harjoittelemassa ja Vitåssa ajamassa yksi Sverige Cup osakilpailu. Ruotsissa kelit olikin kohdillaan ja lunta radoilla riittävästi. Älvsbynistä löydettiin mukava treenivauhti ja mikäs siinä olikaan ajellessa ja kuvaillessa kevätauringon  alla. Kaaduin kuitenkin päivän päätteeksi ja kipeytin selkäni ja toisen pakaran, joten seuraavan päivän kisa Vitåssa oli vaakalaudalla.

Päätin kuitenkin lähteä sunnuntaina Vitåån ajamaan Sverige Cuppia. Kävelykin teki kipeää mutta pystyin ajamaan huonon lähdön jälkeen kolmanneksi ensimmäisessä karsintaerässä. Uskallan sanoa, että kanssakilpailijat tulivat lähinnä perä edellä vastaan ja toiseen erään lähdinkin rennolla mielellä hakemaan parempää lähtöä ja toisen karsintaerän voittoa. Sain koko päivän huonon arpaonnen johdosta valita lähtöpaikkani vasta yhdentenätoista ja tästä syystä myöskään toisen karsintaerän lähtö ei ollut hyvä. Sain kuitenkin hyvän vauhdin päälle ja kanssakilpailijat tulivat toistamiseen perä edellä vastaan. En tiennyt olevani jo kakkosena, kun kaaduin ennen viimeisen kierroksen alkua ajettuani pahaan reikään pöytähyppyrin jälkeen(video osoitteessa https://www.facebook.com/photo.php?v=751735608199803&set=vb.521917904514909&type=2&theater). Sain laitteet pystyyn ja kerättyä itseni kasaan ja kerkesin maaliin vielä kuudentena. Pääsin suoraan finaaliin, mutta jos kroppa oli aamulla kipeä, niin nyt toisen kaadon jälkeen se oli vielä huomattavasti kipeämpi. Mietin jo että lähdenkö finaaliin riskeeraamaan kun  jo kelkan päälle nouseminen teki kipeää. Ajattelin kuitenkin että kun ollaan niin kaukana kotoa käydään kokeilemassa miten pystyn ajamaan.

Finaalissaa taas huono starttipaikka ja täysin epäonnistunut lähtö. Ajoin kuitenkin varovasti maaliin tehden useita ohituksia. En tiedä loppusijoitustani, mutta jossain viidennen ja kymmenennen välissä tulin maaliin.

Ajaminen oli kivaa ja vauhti hyvä. Harmittava pikku loukkaantuminen kuitenkin sattui eikä toivottua tulosta tullut. Sain kuitenkin hyvää treeniä ja hyvää videomatskua josta teen kevään aikana pätkän. Nyt suunnataan katseet viikon päästä ajettaviin Vuokatin SM:iin. Ajatus on vähän  hienosäätää kelkkaa, käydä hoitamassa kroppa kuntoon Fysio42:lla ja lähteä korottamaan nykyistä seitsemättä sijaa SM sarjassa.

Kiitos tähän astisesta Batterylle, joka on pitänyt minut liikkeessä, vaikka kilpaurheilu ja raskas työ on meinannut viedä miehestä välillä voimat. Kuten sanottua kelit on ollu huonot, mutta kiitos Sinisalo -ajovarusteiden ja SPY -ajolasien huonoja ilmoja vastaan ei ole tarvinnut rimpuilla vaan ajamisesta on saanut nauttia huonoillakin keleillä. Kiitos GYM 42 ja Fysio 42, yhdessä olette pitäneet huolta siitä että kuljettaja selviää raskaan talven yli mahdollisimman hyvin. Kiitos Automestareille, ettei ole tarvinnut huolehtia autosta, vaan on aina voinut hyvillä mielin lähteä reissuun hyvin huolletulla autolla. Kiitos Savonlinna Würth center, ettei myöskään työkalujen ja muiden huolto- ja korjaustarvikkeiden kanssa ole tarvinnut voivotella. Kiitos myös Metsäurakointi Behm Oy, Punkaharjun Vesi ja Lämpö, LähiTapiola, Punkaharjun Lomakeskus tärkeästä tuesta. Kiitos myös taustajoukoille Arska, Jonne, Lotta, Äiti, Isä, Timi, Tuomas, Aleksi ja muuta mukana olleet 🙂

Pidetään sinkki tiukalla vielä kuukauden verran ja sitten huilataan hetki!

Jere #227